Hartolan kuningaskunnan historiaa
Hartola mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä jo vuonna 1398, jolloin Paavi Bonifacius IX lupasi bullassaan synninpäästön Hartolan talonpojille, jotka rukoilevat ja käyvät kirkossa.
Hartola oli pitkään Sysmän emäpitäjän takamaa, mutta 1700-luvulle tultaessa Hartola oli vahvistunut ja kehittynyt kartanoseuduksi. Alueen merkittävimmän kartanon Koskipään isäntä ja Oulun läänin maaherra Adolf Tandefelt päättivät yhdessä muiden hartolalaisten mahtimiesten kanssa ajaa Hartolan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. He laativat anomuksen Kuningas Kustaa III:lle, joka suostui anomukseen ja julisti 31.8.1784 Hartolan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi.
Kuningas nimesi Hartolan kruunuprinssi Gustav Adolfin mukaan, mistä on peräisin Hartolan ruotsinkielinen nimi, Gustav Adolfs, jonka hartolalaiset ovat suomentaneet Kustavus -nimeksi. Kunnan nimeksi vakiintui kuitenkin Hartola, joka on ollut tiettävästi paikkakunnan nimi aikojen alusta.
Koska Hartola on harvoja kuninkaan päätöksellä muodostettuja kuntia Suomessa, kunnanvaltuusto päätti siirtää kuninkaallisen perinnön nykypäivään julistaen Hartolan 10.11.1987 Suomen ainoaksi kuningaskunnaksi.
Kuninkaallisesta alkuperästä kertoo myös kunnan vaakuna, jossa punaisella taustalla on ristikkäin kaksi palavaa soihtua ja niiden yläpuolella kultainen kruunu.