Joulutarina: Joulukuusen haku

Joulukuusen haku

Rämmin suojalumessa metsässä etsien sopivaa joulukuusta. Kulku on hidasta ja rankkaa, koska märkää lunta on lähes polveen asti ja jalat uppoavat maahan asti.
Kulkuani hidasta myös se, että vähänkin sopivan näköisistä kuusista täytyy ravistella lumia pois päästäkseni niitä paremmin katsomaan ja tutkimaan.
Kuusia riittää, mutta osa on liian pieniä, osa liian suuria, osa liian harvoja ja osa muotopuolia kuten luonnonkuusista usein osa on.

Kuljen entisellä pellolla, johon luonto on kylvänyt kuusia runsaasti ja jostain kaukaa kuuluu korpin vähemmän kaunis rääkyntä. Jänis tai luultavammin rusakkokin on paikalla pyörähtänyt, sillä jälkiä näkyy siellä täällä. Huomaan välillä, että kuljen jo”vanhoja” jälkiäni eikä sopivaa kuusta ole vieläkään löytynyt. Joulukuinen lyhyt päivä alkaa jo hämärtyä ja kohta olisi kuusi löydyttävä tai joudun lähtemään tyhjin käsin tältä hakureissulta.

Vihdoin viimein löydän sopivan kuusen, joka ei tolkuttoman suuri eikä liian pieni eikä myöskään muotopuoli eikä liian harva. Vähän turhan pitkä on viimeisin vuosikasvu, mutta voihan latvasta sitten vähän typistää, kun kuusta jalkaan laitan.
Ravistelen kuusesta lumia pois, otan sahan ja ryhdyn sahaamaan kuusta poikki. Hetken päästä saan niskaani aimo annoksen lunta, kun tiukemmassa olleet lumet ryöpsähtävät päälleni ja se ei ole kovin mukavaa.

Saan kuusen katkaistua ja otan toiseen käteen kuusen ja toiseen sahan ja lähden rämpimään takaisin tielle. Minun tuurillani löysin kuusen mahdollisimman kaukaa tiestä ja tielle päin tarpoessani on välillä huilattava muutaman kerran. Vihdoin olen tiellä auton luona ja sovittelen kuusen farmariautoon ja lähden ajamaan kotiin.

Ja tässä vaiheessa herään omasta sängystäni, kuuntelen ulkoa kuuluvaa vesisadetta joulukuisena yönä ja muistan, että olen onneksi jo pari kuukautta sitten merkinnyt sopivan kuusen eli kuusen etsimisessä ei tule menemään aikaa. Eikä tänä vuonna tarvitse rämpiä edes lumessa, sillä lunta ei ole yhtään.

Rauhallista Joulun aikaa 2025 ja Onnekasta Tulevaa vuotta 2026 kaikille tämän tarinan lukijoille!

Maija Pentikäinen – Laine

X